Varppa ova ko jorini juure ja nilka ko elefanti koive. Ihan turvoksis. Mää ihmettele syväst, kuin tällattis on päässykkä käymä. Eikä ole edes mikkä helle.

Mää ole tainnu vähä repsut syämisissän ja hiilareit on menny vähä enemmä ko tavallisest. Tai ainaki niit noppioi hiilarei. Niinko vaaleva sämpylä ussiampan päivän. Monen päivän aamul pari hapankorppu tuhdeil päällisil ja sit viäl pari ruisleivä viipalet töist tulles.  Kyl se ain vaa viä sylttytehtal, ko nilka ja varppa ruppe turpoma.  Tommoste syämiste jälkke veresokeriki huitele pilvis. Kyl mun vaa täyty uskot veresokerimittari kertoma, et sokeri ja tärkkelys kokonas pois. Sillonku mä jätä ne pois, mää ole simpsakka likka, vaik läski olenki. Mut simpsakka, ko ei turvot.

Täsä ko ol se helleaalto, mullei ollu mittä turvotust missä, vaik ol kuuma ko Saharas. Yleensä mää ole ihan turvoksis jo ko lämpötila ruppe lähentelemä edes kahtkymment astet. Mut ny ei ol edes sitä. Kylmä on ko ryssä helvetis, sanos meijä isä ammoisin aikoin. Ja ny on melkosest ollu taas tota kylmä, vaik juhannus piräis ol ihan koht. Nii et kui mää voi ol tällättis turvonnu, vaikkei ol edes lämmint, kuumast ja heltteist puhumattaka. Eritote, ko viime heltteilläkkä mää en turvonnu mistä.

Voi mää täsä tätä ihmetel ja pyärittä vaik kui kaua, mut silti tulla ain loppuviimitteks siihe sama assiaha. Hiilari ne turvottava. Vast tänä vuan ole ymmärtänny, et ei se suala tai rasva mittä turvot, vaa ne hiilari.

Koht onki sit lähtölaskenna aja.  Pitäis men lääkäril kuulema verikokkeitte tulokse ja kattoma, et tulek siält kakkostyypi D elämäikäseks kaveriks. Paha pelkkä, et näi käy.Liia myähä heräsi tähä ruakahommelihi, et olisi sen taudi voinu välttä kokonas.

Tääl on tosi hyvä juttu tost aihest  ja tämmöne se ruakapyramidin tarttis ol. Mutku Suames toi homma o iha väärinpäi.