Pitkästä aikaa ajattelin avata sanaista arkkuani.  Jäänyt niin kovin vähälle tämä kunnonkohotus.

Alunperin ajattelin, että jos saisin itseni kunnon puolesta kuosiin, painokin siinä putoaisi. Nyt on käymässä vähän toisinpäin. Vielä siis etsiskelen sopivaa tapaa toimia.

Toukokuun puolivälissä odottais verikokeet. Hirveän uteliaana odotan niitä. Olenhan muuttanut syömisen tapaani aika radikaalisti sen jälkeen, kun minulla todettiin insuliiniresistenssi ja paastosokeri oli koholla.

Onnekseni koitui kevättalven pitkittynyt flunssa, jolloin notkuin netissä ja luin kirjoja. Opin kenties jotain. Samoin aloin pohtia, miten edesmennyt mummoni söi sokeritautiin sairastuttuaan. Lisäksi löysin Annika Dahlqvistin sekä Lars-Erik Litsfeldtin kirjat.  Sanat riveillä oli loogisia ja vaikuttavia.

Nyt syön vähähiilihydraattisesti ja runsasrasvaisesti. Proteiinia ihan tavan määrän.

Ja mitä onkaan tapahtunut?!?

Paino ei ole vielä laskenut. Tai onhan se muutaman kilon, mutta vähemmän kuin odotin.

 

Sen sijaan vyötärönympärys pienentynyt -7cm, verenpainelääkitys on puolitettu. - Minulla, joka olen syönyt ilman tuloksia kaikki mahdolliset laihdutuslääkkeet lääkärien valvonnassa.

Ja nämä kaikki ruokavaliolla, joka koostuu normirasvaisista tuotteista, voista, kermasta, pekonista, lihasta, kanasta, munista, kreikkalaisesta jogusta, kasviksista, vihanneksista, marjoista.

 

Perskuta, emmää ossaa tällattis kirjakiält kirjotta, mun täytty ruvet kirjottama taas tällassel sipulan kuarimis-tyylil. Tämmöne intuitiivine kirjottamine on mul paljo luantevamppa, ko tollane muka fiksu ja filmaattise esittämine. Mää ole mää, vaik vois paistais. No, mää kyl paistanki nykysi kaik sapuska vois.