Mitään rasvaista ei ole tehnyt mieli, oikeastaan kaikki sellainen on vähän etonutkin. Varmaankin siksi, että rasva edistää suolen toimintaa ja nythän tuo suoleni on toiminut kuin rasvattu salama, joten siihen ei nyt lisävauhtia enää kaivata.

Mutakakkua söin palasen. Katsotaan miten käy, pysyykö sisällä.

Nyt kunto on taas rapisemassa, kun iski jokin pannahisen mahatauti. Työterkkari sanoi sitä olevan nyt kovasti liikkeellä, joten hieman lohduttaa tieto, etten ole ainoa  vessanpöntölle ruikkija.

Syöty on sitä, mikä pysyy sisällä.  Tämä aamu aloitettiin kaurapuurolla voisilmän kera pitkästä aikaa. Olipa hyvää.

Nii, että sitä kohti sitte vaan. Kello ei ol vielä yheksääkää ja askelmittaris on jo yli 3000 askelta. Hianoo! Jos ei täl menol kunto kohoa, ni ei sit millä. Seuraavaks mennää venyttelyjumppaan.

Jatkuu myöhemmin....

Ukon kans tutustuttiin maaston ja maisemiin kävellen. Kaiken kruunas hieno ja kaunis päivä.

Tilasinki sit jo aja ja vaja pari viikon pääst mene sin. Olsi saanu jo maanantaikski aja, mut ko me olla siäl kuntorempas, ni se ei sopinu.

Kui mul ain käyki tällai, et mää kärvistele ja kärvistele. Ajattele ain, et ko ei ol kualema kiälis, nii turha men ruikuttama olemattomi vaivoi tai toisaikkase tuntemuksist tai siit ko välil vähä huima tai käde puutu tai nilka ja sorme turppo tai haukottelis koko aja tai nukahtele soffal eikä viiteis tehd mittä tyäpäivä jälkke. Koko aja o semmone olo, et jottai pidäis tehd eikä siltikä viiti. Pitäis viinaki keittä, mutko ei ol vehkei.

Sykiatril nee olsiva kumminki laittannu. Päävikka mul vissi onki noitte arvoje perusteel, mut ei semmost päävikka jota sykiatri olis voinu hoitta.

Mää tilasi vanha verikokkeitte tulokse entisest asuinkunnast vuadelt  jo enne vuastuhanne vaihdet ja nykko mä kato niit kilpirauhasarvoi, nii hyvi ova samalaissi tyypiltäs ko nämä uudekki. Ja mää ole lihonnu koko tua aja säännöllisest muutama kilo vuades ja ole ny maanpualikka mitois.

Jää vaa täsä miättimä, et jos sillo jo 90-luvu pualväli aikoihi ols puututtu toho assia, ni mää voisi ol vaik iha simpsakka likka tämä maanpualikka ruhon tilal. Jos mää en olis näi saamato ja laiska tua kilpparivaje takkia, nii mä kirosisi ny oikke railakkast. Prkl!

Tänäp ol keskustelu lääkärin kans noist kilppariarvoist. Lekuri sit päätti pistä lähetet menemä keskussairaala tutkimuksi, et onk meikäläise pääs isompiki vika, ko noi kilppariarvo viittaisiva sentraalisse hypotyreoossi. Pahas tapaukses aivolisäkke kasvaime.  Mut katota. Mää en jaks ruvet olemattomi murehtuma. Murehduta sit jos semmost aihet on jossai vaihes.

Nua nilka turvotuksekki kuulu kuulemma toho taudinkuvaha. Ja väsymys, ja yällise hikoilu ja ja ja ja.... 

Nyssit katota, kui tehokas tämä meiti sairaahoitopiiri on ja kui mont kuukaut täsä täytty viäl ol epätiatosuudes suuremma mahdollise päävia suhtehe.

Sit toine hiano tulos. Vaik paastosokeri ol 7, nii pitkäsokeri ol iha normaali. Nua paastosokeri tuppava ol LCHF-tyyppisest syävil yleensäkki aamusi kohol. Mut ko pitkäaikaissokeri ol oikke hyväl tolal, ei ol mittä hättä. Taita ol nii, et diabetekse mörkö on taas vähäks aikka pistetty kauemmaks, vaik mää jo luuli, et kui täsä käy. Taistelu ei ol viäl ohi, mut  yks erätaistelu on taas voitettu. Kyl laadukkal syämisel voi vaa nii paljo vaikutta ittehes ja kunttohos.

Ny ko mää vaa muistaisi, ette ruppeis taas noitte leippitte ja viljoje kans sählämä, ko niitte syämise jälkke veriarvo huanoneva ain. Sevverra on vissi tota heikentynyt sokerisiatokykky.

Ainoa mikä ol hiuka huanol tolal, ol kilpirauhase P-T4V arvo. Se ol vähä viitearvo alapualel. Oliskos se syyn, ettei paino putto tämä noppemmi vaa saha edestakasi?

Mää ole tainnu vähä repsut syämisissän ja hiilareit on menny vähä enemmä ko tavallisest. Tai ainaki niit noppioi hiilarei. Niinko vaaleva sämpylä ussiampan päivän. Monen päivän aamul pari hapankorppu tuhdeil päällisil ja sit viäl pari ruisleivä viipalet töist tulles.  Kyl se ain vaa viä sylttytehtal, ko nilka ja varppa ruppe turpoma.  Tommoste syämiste jälkke veresokeriki huitele pilvis. Kyl mun vaa täyty uskot veresokerimittari kertoma, et sokeri ja tärkkelys kokonas pois. Sillonku mä jätä ne pois, mää ole simpsakka likka, vaik läski olenki. Mut simpsakka, ko ei turvot.

Täsä ko ol se helleaalto, mullei ollu mittä turvotust missä, vaik ol kuuma ko Saharas. Yleensä mää ole ihan turvoksis jo ko lämpötila ruppe lähentelemä edes kahtkymment astet. Mut ny ei ol edes sitä. Kylmä on ko ryssä helvetis, sanos meijä isä ammoisin aikoin. Ja ny on melkosest ollu taas tota kylmä, vaik juhannus piräis ol ihan koht. Nii et kui mää voi ol tällättis turvonnu, vaikkei ol edes lämmint, kuumast ja heltteist puhumattaka. Eritote, ko viime heltteilläkkä mää en turvonnu mistä.

Voi mää täsä tätä ihmetel ja pyärittä vaik kui kaua, mut silti tulla ain loppuviimitteks siihe sama assiaha. Hiilari ne turvottava. Vast tänä vuan ole ymmärtänny, et ei se suala tai rasva mittä turvot, vaa ne hiilari.

Koht onki sit lähtölaskenna aja.  Pitäis men lääkäril kuulema verikokkeitte tulokse ja kattoma, et tulek siält kakkostyypi D elämäikäseks kaveriks. Paha pelkkä, et näi käy.Liia myähä heräsi tähä ruakahommelihi, et olisi sen taudi voinu välttä kokonas.

Tääl on tosi hyvä juttu tost aihest  ja tämmöne se ruakapyramidin tarttis ol. Mutku Suames toi homma o iha väärinpäi.

Mää ole ny harrastanu tota viraliisvastast syämist jokuse aikka ja koko aja veriarvo ova parantunnu. Sitä ei koska tapahtunnu silloku mää kävi Vainopartiois. Mää en ol ny kovin innostunu tost kepulipolitiikast, mut tosi hiano, et joku on näitte syämisarvoje kannal.